Isänpäivän kunniaksi on tänään tullut huhkittua keittiössä kokonaiset kuusi tuntia! Tänä vuonna isää hemmoteltiin (kahvilassa nautitun ihanan aamiaisen lisäksi) naudanpaistilla viherpippuri-kermakastikeen kera, rosmariinilla ja hunajalla maustetuilla uunijuureksilla sekä lohkoperunoilla. Jälkiruokana suklaakakkua ja vaniljajäätelöä, itse tehtyinä.
Paistina oli Svarfarsin luomunaudan sisäpaisti, joka on jo jonkin aikaa pakastimessa odotellut joutumistaan parempiin suihin. Paistin kanssa kohtasin haasteita pariinkiin otteeseen eikä lopputulos ollut ihan niin bueno kuin olisin olettaa saattanut. Ensinnäkin, olin ottanut paistin sulamaan jääkaappiin edellisenä päivänä olettaen, että kyllä se vuorokaudessa sulaa. No, niin ei sitten käynytkään vaan paisti oli sisältä vielä aivan jäässä kun otin sen jääkaapista aamupäivällä. Ei muuta kuin konsultoimaan työkaveria, joka neuvoi laittamaan paistin muovipussissa haaleaan veteen likoamaan. Tein työtä
käskettyä ja sain paistin joten kuten sulaksi parin tunnin liottelun jälkeen. Optimaalisessa lämpötilassa se kuitenkaan tuskin oli siinä vaiheessa kun iskin sen pannulle. Suolasin ja pippuroin siis paistin ja paistoin pinnan kiinni voissa paistinpannulla, sen jälkeen tökkäsin paistolämpömittarin paksuimpaan kohtaan ja laitoin paistin oliiviöljyllä sivellyssä lasivuoassa uuniin 150 asteeseen. Olisikohan siinä mennyt vajaa kolme tuntia kun paistin sisälämpötila oli 70 astetta. Siinä vaiheessa otin paistin pois uunista (paahtopaisti olisi otettu jo paljon aiemmin, mutta nyt tein sisäpaistista ja tarkoitus olikin tehdä kypsempää). Tässä vaiheessa tulikin sitten toinen tenkkapoo eteen. Olin ottamassa laatikosta foliota kääriäkseni paistin siihen vetäytymään, mutta totesin että foliota ei ollut! Hätäratkaisuna käärin paistin leivinpaperiin ja mies lähti polkemaan lähimpään auki olevaan kauppaan foliota ostamaan. Koska ko. kauppa oli lähialueen ainoa isänpäivänä auki oleva myymälä, oli jonokin sen mukainen ja paisti ehti odotella leivinpaperissaan yli puoli tuntia. Aika paljon lihanestettä ehti valua lautaselle. Mutta heti kun folio saapui, suolasin ja pippuroin pintaa lisää ja käärin folioon odottelemaan.
Kastikkeen valmistin uunivuokaan valuneesta lihan paistonesteestä ja luomuruokakermasta. Lisäsin joukkoon kokonaisia viherpippureita, suolaa, mustapippuria myllystä sekä ripauksen paprikajauhetta. Annoin kastikkeen muhia liedellä pienellä lämmöllä hyvän tovin jotta se sakeni ja maut syvenivät. Kastike oli aterian parhaiten onnistunut osa!
Uunijuureksiin käytin kaikkea mitä jääkaapista löytyi, eli sipulia, porkkanaa, palsternakkaa, lanttua ja bataattia, luomua kaikki. Lohkoin juurekset ja levitin ne uunipellille leivinpaperin päälle. Päälle suolaa (käytän aina himalajan kristallisuolaa), mustapippuria myllystä, pirskotellen luomuoliiviöljyä, muutamia nokareita luomuhunajaa ja tuoretta luomurosmariinia. Paistoin juureksia uunissa muistaakseni 225 asteessa kunnes ne olivat kypsyneet, mutta eivät kuitenkaan pehmenneet liiaksi (varmaankin reilun puoli tuntia).
Lohkoperunoihin käytin noin 10 kappaletta luomuperunoita. Lohkoin pestyt perunat kuorineen ja keitin niitä muutaman minuutin suolalla maustetussa vedessä. Sen jälkeen levitin perunat uunipellille ja ripottelin päälle suolaa. Paistoin perunoita ensin 250 asteessa ja lopuksi lisäsin lämpöä 275 asteeseen. Paistoin, kunnes perunoiden pinta alkoi "kuplia" ja ne ruskistuivat selvästi.
Pääruoan valmistin omasta päästäni joten siihen minulla ei ole mitään tarkempaa reseptiä kuin yllä olevat kuvaukset valmistusvaiheista. Jälkiruoka sen sijaan valmistui ihan reseptistä. Selailin eräänä päivänä hyllystä löytyviä keittokirjoja ja tämä resepti löytyi S-Marketin / Prisman aikoinaan julkaiseman keittokirjasarjan "Paras keittokirja" osasta numero 3.
SUKLAAKAKKU KOTITEKOISEN VANILJAJÄÄTELÖN KERA
Vaniljajäätelö, 4 annosta:
4 munankeltuaista (luomua)
5 dl kahvikermaa (käytin kuohukermaa)
2 rkl sokeria (käytin luomuruokokidesokeria)
1/2 vaniljatanko (käytin luomubourbonvaniljaa)
Suklaakakku:
200 g tummaa suklaata (minä käytin perus-taloussuklaata kun en ollut tajunnut hankkia kunnon (luomua) tummaa suklaata)
200 g voita
4 munaa (luomu)
2 dl sokeria (luomuruokokidesokeria)
2 1/2 dl venhäjauhoja (luomua)
1 tl leivinjauhetta
Kuorrutus:
100 g tummaa suklaata
2 rkl voita
1. Vaniljajäätelö: Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Halkaise vaniljatanko ja kiehauta se kermassa. Raaputa siemenet kermaan ja sekoita kuuma kerma munavaahtoon. (Mä lisäsin vajaan teelusikallisen bourbon-vaniljaa suoraan kermaan ja kiehautin). Kuumenna kastike 60-70 asteeseen koko ajan sekoittaen. (Mä mittasin lämpötilaa paistolämpömittarilla). Kokeile kastikkeen "kypsyys" kastamalla lusikka kastikkeeseen. Nosta lusikka kastikkeesta ja puhalla sen kuperalle puolelle. Jos kastike poimuttuu ja muodostaa ruusumaisen kuvion, se on valmista. (Mulla tämä tapahtui vasta yli 70 asteen lämpötilassa.) Jäähdytä massa vatkaamalla ja pakasta se jäätelökoneessa. (Meillä ei ole jäätelökonetta, joten pakastin massan laakeassa rasiassa pakastimessa. Lukemieni ohjeiden mukaan vatkasin massaa alkuun sähkövatkaimella noin puolen tunnin välein kunnes en enää viitsinyt availla koko ajan pakastinta vaan luotin siihen, että kyllä siitä jäätelöä tulee vähemmälläkin vatkaamisella).
2. Kuumenna uuni 225 asteeseen ja voitele irtopohjavuoka. Sulata suklaa ja voi kattilassa miedolla lämmöllä. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe huolellisesti. Sekoita jäähtynyt suklaaseos varovasti munavaahtoon. Lisää jauhoseos varovasti kääntelemällä niin, että taikinasta tule tasaista.
3. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Kakku saa jäädä keskeltä meheväksi. Anna kakun jäähtyä vuoassa. Sulata kuorrutuksen suklaa ja anna sen jäähtyä. Sekoita suklaan joukkoon huoneenlämpöinen voi ja levitä kuorrutus kakun päälle. (Mä en lukenut ohjetta tarpeeksi huolellisesti ja sulatin voin ja suklaan kattilassa molemmat. Liekö siitä johtuen kuorrutuksesta ei tullut mitenkään kovin kaunis...Lisäksi ihmettelin ohjeessa olevaa määrää. Tein muuten kakun puolikkaalla ohjeella pieneen vuokaan, mutta kuorrutukseen en muistanut puolittaa ohjetta vaan tein koko määrän. Silti kuorrutusta ei riittänyt vaan jouduin tekemään lisää. Mä tietty oletin, että kuorrutusta tulee reunoillekin, mutta saattaa olla, että tarkoitus oli laittaa vaan päälle. Mutta silti puolikas määrä ei olisi riittänyt alkuunkaan)
Tämä oli ensimmäinen kerta kun tein jäätelöä ja täytyy sanoa että ihan suhteellisen tyytyväinen olen. Täydellisen koostumuksen aikaan saaminen vaatii tosin vielä paljon harjoittelua, mutta kyllä tämä minun jäätelöni kuitenkin ihan oikeaa jäätelöä muistutti. Maku oli ehkä hieman turhan kermainen ja lattea, täytyy seuraavalla kerralla kokeilla jotain ihan muuta makua (esim. kookos- tai tyrnijäätelö, erilaiset sorbetit...). Koostumus ei ollut ihan sellainen suussa sulava kuin kaupan jäätelöllä, mutta toisaalta se saattaa olla myös lisäaineiden ansiota. Mieluummin kuitenkin syön jäätelöni vähemmän suussasulavana ja ilman lisäaineita!
Kakun kanssa meinasi käydä hassusti. 15 minuutin jälkeen se oli vielä aivan hyllyvää, joten lisäsin ajastimeen vielä 5 minuuttia. Siinä oli varmaankin pari minuuttia liikaa, koska kakun pinta ehti kärähtää! Onneksi kakku oli paisunut hurjasti, joten sain leikattua palaneen pinnan pois ilman että kakun koko kärsi. Koska kuorrutuksenkin kanssa tuli vähän sähläiltyä, oli kakun ulkonäössä hieman toivomisen varaa, mutta maku oli silti hyvä! Vielä hieman lämmin suklaakakku vaniljajäätelön kera maistyi taivaalliselta!
Ruokaviini: Saksan reissulta hankittu 2005 vuoden Barolo (olin unohtanut hankkia ruokaviinin mutta onneksi tämä löytyi kaapista! Melko kevyt ja hapokas viini, ei ehkä ihan paras kumppani tälle aterialle mutta tykkäsimme kuitenkin molemmat)
